Tarjolla oli jälleen tuttuun tapaan viikko-ohjelman mukaisia aktiviteettejä Kwintesissä. Heti maanantaiaamuna pääsimme nauttimaan aina niin ystävällisen Feryn pitämästä maalaustuokiosta. Itsekin innostuin maalailemaan - tällä kertaa valmiiksi kuvioidulle pohjalle😉.
Ohjelmassa oli myös maanantaiaamupäivän ratoksi yhteislaulua. Jokainen pääsi parikin kertaa toivomaan omaa suosikkiaan lauluvihkosesta. Siinäpä se tunti kuluikin mukavasti ennen lounasta lauleskellen. Ovat ne vaan niin hauskoja ja mukaansatempaavia nuo hollanninkieliset kappaleet. Tekee mieli ihan jalalla pistää koreaksi, kun muistuttavat niin rivitanssin ja tanhun poljentaa!!!
Lounaan olen syönyt joka päivä Feniksissä ja aina on ollut mieluista ruokaa. Lounas syödään niin halutessaan henkilökunnan ja asiakkaiden yhteisessä pöydässä. Näin lounas maksaa 2 e, kun se muutoin olisi hiukan kalliimpi. Yhteisissä ruokahetkissä tulee tervetullutta sosiaalista kanssakäymistä ja samalla tulee kroppakin ravittua. Ruoka on annosteltu keittiössä lautaselle valmiiksi ja se tuodaan kauniisti katettuun pöytään. Moni ruokailija haluaa rukoilla ruokarukouksen ennen ateriaa ja kiitosrukouksen aterioinnin jälkeen. Kaikki me muutkin hiljennymme samalla hetkeksi. Ruokailu aloitetaan lähes poikkeuksetta yhtä aikaa. Riippuen tilanteesta, pyritään pöydässä myös odottamaan niin kauan kuin kaikki ovat saaneet syödyksi.
Ruoka koostuu meille niin tutuista raaka-aineista kuten perunoista ja vihanneksista. Tarjolla on myös itselle tuntemattomampaa ja harvinaisempaa herkkua, kuten esim. tänään oli ruokana Witlof á lá Crème eli sikuria kermassa. Kaiken kaikkiaan vaikka täällä suositaankin paljon uppopaistamista ja majoneesia, niin vastapainoksi syödään paljon kasviksia. Kaupoissa on todella valtaisat valikoimat joka lähtöön miksattuja ja miksaamattomia kasvispussukoita, joista varmasti löytyy jokaiseen makuun jotakin. Lihoista broileri on hyvin suosittu ruoka täällä ja tietenkin kala. Punaista lihaa syödään myös, mutta nähdäkseni se ei ole niin suosittua kuin meillä Suomessa. Pihagrilliä olemme tähän majapaikkamme takapihalle kaivanneet, mutta eipä taida kuulua hollantilaiseen kulttuuriin, sillä olen tainnut bongata yhden ainoan grillin ja sekin oli erään laivan kannella. Jos oltaisiin Suomessa ja kelit tällaiset kuin ovat olleet, uskaltaisin väittää, että lähes joka pihalla grillailtaisiin iltaisin. Eivät liene hollantilaiset vielä hoksanneet kuinka mahtavaa on vaihteeksi laittaa ruokaa ulkona...Pitäisiköhän alkaa tuomaan Hollantiin edes sellaisia pieniä pallogrillejä😂...
Feniksin tiistaipäivän ohjelmassa olikin sitten jälleen jooga-tunti, jonka alkuvenyttelyn liikkeisiin ja venytyksiin pääsevät kaikki tunnille saapuvat aktiivisesti osallistumaan. Kaikki nimittäin vuorollaan saavat keksiä venyttelyliikkeitä.
Varsinaisten jooga-liikkeiden alettua halusin ohjeistaa mukanaolijoita hollanninkielellä, sillä käytössäni oli jooga-opas liikkeiden valokuvineen ja kuvateksteineen...Hyvin kuulemma lausuin in Dutch, vaikka en kyllä saa niin upeaa "räkäisyääntä" kurkustani kuin nämä paikalliset saavat. Niin kaunis kieli kuin hollanti onkaan, niin siinä on juuri noita näin suomalaisittain räkäisyltä kuulostavia äänteitä. Hollannin kielessä on selkeästi vivahteita saksankielestä, englannista ja ranskasta. Riippuen henkilön alkuperästä saattavat nämä kaikki erottua selvästi hänen puheestaan. Joskus on erittäin vaikea saada selvää jostakin sanasta, jonka he lausuvat englanniksi. Sitten, kun asiaa vähän selvittelee, niin sehän onkin ihan yksinkertainen sana, mutta lausunta ja painotus saattavat tehdä siitä aivan kummallisen. Lähestulkoon kaikki hollantilaiset siis osaavat jollakin tasolla englantia, mutta päivittäin huomaan, että hekin hakevat sanoja, että miten jokin esine, ruoka tai asia on englanniksi. Johtuen tietysti siitä, että se ei ole heidän omin äidinkielensä. Ihmiset, jotka puhuvat selkeällä englannilla ja kiireettömästi, ovat minulle parhaita keskustelukumppaneita sillä huomaan, että minua hämää lennokas ja murteellinen puhekieli. Tai siihen ei vain ole tottunut vielä...
Yksi asia mikä minua on ilahduttanut, on se, että törmäsin erääseen suomea puhuvaan afgaanimieheen. Hän oli asunut Suomessa pari vuotta ja oppinut suomen kielen suhteellisen hyvin. Oli hupaisaa keskustella suomeksi ja olin ylpeä saadessani esitellä muillekin omaa äidinkieltäni. Hyvin usein erityisesti ohjaajat Kwintesillä kysyvät kuinka jokin asia sanotaan suomeksi. Yrittävät kovasti sitten perässä lausua - joskus onnistuen aika hyvin ja joskus varmasti "yhtä hyvin" kuin itsekin lausuessani hollantia😂. Hauskoja tilanteita näistä kuitenkin syntyy!
Englanninkielen oppimisen kannalta paikkani ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta silti aika armollinen, koska muutkaan eivät sitä täydellisesti taida...Puhumaan olen ainakin enemmän tottunut ja uskaltautunut. Sanavarastoa saisi vain rutkasti lopetella lisää. Juuri tänään tyttäreni kysyi minulta whatsappilla, että voitaisiinko meille ottaa kotiin vaihto-oppilas ja vastaisin heti myönteisesti, mikäli vain tämän hetkisen kotimme pinta-ala olisi puolet isompi... Englantia kotikielenään puhuva toisi arkeemme kielikylvyn, joka tekisi meille kaikille perheessämme kielen kannalta hyvää!
"Taidettani" Feryn tunnilla...
Rummikubiin olen täällä ihastunut ja tämän aion hankkia kotiin. Sujuu, vaikka yhteistä kieltä ei olisi kuin muutama sana👍
Kolmannella viikolla pääsin mukaan leipomaan erään eteläkorealaisen hallinto-osastolla työskentelevän miehen kanssa. Hän sai valita mitä leivottaisiin ja pienen mietinnän jälkeen lähdimme porukalla kauppaan ostamaan leipomistarvikkeita Saucijzenbroodjeihin (suora käännös "makkarauta"???). Muistutti kovasti meille niin tuttuja lihapasteijoita...eli voitaikinan tapaiseen kuoreen täytteeksi pyöräytettiin täyte naudan raa ásta jauhelihasta, korppujauhoista ja kananmunasta tehty nakinmainen pötkylä. Mausteena oli vain suolaa ja muskottipähkinää. Muutama viilto kääreen kylkeen ja munalla voitelun jälkeen 190 asteiseen uuniin noin varttitunniksi. Kyllä maistuivat asiakkaille, sillä kaksi isoa pellillistä hävisivät hyvin äkkiä parempiin suihin...
Kwintesissä on se hauska asia, että vuorollaan ohjaajia ja muita henkilöitä "velvoitetaan" tekemään muutakin kuin istumaan oman työpöytänsä ja osaamisalansa äärellä. Erittäin mukaansatempaavaa heittäytymistä ja minusta oli todella kiva saada osallistua tähän leipomistuokioon, sillä yhteistyömme sujui mutkattoman näppärästi näin "vanhalta martalta" ja leipurikumppanikin vaikutti tyytyväiseltä.
Saucijzenbroodje -tuotantolinja ;)
Uuniin vartiksi ja valmista tuli.
Viikon aktiviteettina on tarjolla myöskin ulkoilua kävellen mukavassa seurassa. Koska sää suosi ko. viikolla ja lähellä sijaitsee pieni kotieläinpiha - päätimme tehdä kierroksen sinne. Paikka vaikutti olevan suosiossa etenkin pienten lasten perheiden keskuudessa. Katseltavaa riitti jättiläispupuista komeisiin kukkoihin saakka meille aikuisillekin. Paras anti kuitenkin noiden kävelyretkien aikana on kun saa jutella rauhassa aina jonkun mukanaolijan kanssa.
Aivan kuin se iki-ihana aapiskukon kukko...
Kotieläinpihan kilipukkeja sai käydä rapsuttelemassa aitauksen sisällä.
Sää tosiaan alkoi muuttua hyvin lämpimäksi kolmannen Hollannissa viettämämme viikon aikana. Ihmisetkin aivan kuin tulivat esiin piiloistaan ja alkoivat elämään uudella tasolla. Moni kertoi, että näin lämmintä ei ole ollut aikoihin ja korkeintaan vuoden aikana on muutama hellepäivä. Voisiko sopivammin kohdallemme osua nämä harvinaiset sateisen Hollannin hellepäivät. Ei ne turhaan mukaan tulleet ne uikkarit, vaikka alussa ajattelin, että paluupostissa saisivat kotiin jo lähteä...uikkarikeleistä ym. sitten seuraavassa blogissa lisää😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti